Helsingin yliopisto
Viestintäosasto
18.9.2008

Kastamattomat olivat 1800-luvulla vailla kansalaisoikeuksia

Kastamattomat suomalaiset jäivät 1800-luvulla vaille kansalaisoikeuksia,
koska papit eivät suostuneet merkitsemään heitä kirkonkirjoihin eikä
Suomessa tuolloin ollut siviilirekisteriä. TL Yrjö Talan
väitöstutkimuksessa todetaan, että kastamattomien olemassaoloa ei näin
ollen voitu virallisesti todistaa eivätkä he päässeet kouluun tai
avioliittoon. He eivät myöskään voineet toimia todistajina tai
virkamiehinä. Ilman kansalaisoikeuksia jäi kastamattomuuden takia noin 100
lasta.

Papistolla oli keskeinen ja arvostettu asema yhteiskunnan tietohuollossa.
Kirkonkirjat eivät kuitenkaan täyttäneet 1800-luvulla täysin ajan
vaatimuksia. Niitä pidettiin eri hiippakunnissa eri tavalla, ja
valtiovalta vaati yhtenäistämistä. Kirkonkirjoista ei myöskään löytynyt
kaikkia tietoja, joita maallinen valta tarvitsi. Lisäksi osa kansalaisista
alkoi jättää lapsensa kastamatta. Erityisesti liberaalit ja
vapaakirkolliset vaativat siviilirekisteriä tai sitä, että pappi pitäisi
kaikki kirjoissaan. Väestörekisteri pysyi kuitenkin 1800-luvulla kirkon
hallussa, mutta oli vapaasti valtion käytössä.

Kansalaiskeskustelu nosti 1880-luvulla ajatuksen siviilirekisteristä
yleiseen tietoisuuteen. Uskonnolliset ja moraaliset ennakkoluulot
toisinajattelijoita kohtaan olivat kuitenkin sitkeässä. Papisto oli
huolissaan myös Saksan ja Ruotsin esimerkeistä. Saksassa siviilirekisteri
oli vähentänyt kirkollisten toimitusten suosiota, ja Ruotsissa papistosta
oli tehty yleinen väestörekisterin pitäjä. Suomessa papisto oli 1700-luvun
alkupuolella vapautettu ylimääräisten luetteloiden tekemisestä eivätkä he
halunneet luopua tästä käytännöstä.

Siviilirekisterivaatimusten myötä 1800-luvulla nousivat keskusteluun myös
kysymykset kirkon ja valtion suhteista, kansalaisoikeuksista,
uskonnonvapaudesta, siviiliavioliitosta ja yhteiskunnallisesta
oikeudenmukaisuudesta.

Valtiopäivät hyväksyi rajoitetun siviilirekisterin ylläpitämisen vuonna
1900. Poliittisista syistä rekisteri otettiin käyttöön kuitenkin vasta
vuonna 1917.

TL Yrjö Tala väittelee lauantaina 27.9.2008 kello 10 Helsingin yliopiston
teologisessa tiedekunnassa aiheesta Kirkon vai valtion kirjat? -
Uskontokuntasidonnaisuuden ongelma Suomen väestökirjanpidossa 1839-1904
päärakennuksen auditorium XII:ssa, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on
professori Kaarlo Arffman, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on
professori Jouko Talonen.

Väitöskirja julkaistaan Tilastokeskuksen tutkimuksia -sarjassa.
Väitöskirjaa on saatavana Tilastokeskukselta (Helsinki) ja
väitöstilaisuudessa. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa
E-thesis-palvelussa.

Lisätietoja: Yrjö Tala, puh. 041 4327 196, yrjo.tala@pispala.net

***

Tiina Palomäki
tiedottaja

Viestintäosasto
PL 33 (Fabianinkatu 18), 00014 Helsingin yliopisto
p. (09) 191 22956, 050 566 8052
sähköposti: tiina.l.palomaki@helsinki.fi

www.helsinki.fi/lehdisto/index.shtml