Lehdistötiedotteet
 Lehdistötiedotteet
 

 
Väitös: LL Laura Lindberg: Silmätaudit/karsastusoppi

Lähettäjä: "Pia-Tuulia Paano" <paano@hapa.helsinki.fi> 26.10.1999 17:53



LL LAURA LINDBERG väittelee 5.11.1999 aiheesta:

SILMÄN TAITTOVOIMAN OSATEKIJÄT
YHTEISNÄÖN HÄIRIÖTILOISSA

Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitetään perjantaina 5.11.1999
kello 12.00 HYKSin Silmäklinikassa, Haartmaninkatu 4, tarkastettavaksi
LL Laura Lindbergin väitöskirja "The refractive components in
binocularity disturbances".

Tutkimus kuuluu silmätautien/karsastusopin alaan.

Vastaväittäjänä on professori Kerstin Strömland Göteborgin
yliopistosta ja kustoksena professori Leila Laatikainen.

TIEDOT VÄITTELIJÄSTÄ:

Laura Lindberg on syntynyt vuonna 1964 Helsingissä ja kirjoittanut
ylioppilaaksi vuonna 1984 Helsingin II normaalikoulusta. Lääketieteen
lisensiaatin tutkinnon hän on suorittanut vuonna 1993 Helsingin
yliopistossa.

Yhteystiedot: HYKS, Silmäklinikka, Haartmaninkatu 4 C, 00290 Helsinki,
puh. (09) 4711 / 951 406 tai Mesenaatinkuja 2 A 11, 00350 Helsinki,
puh. 050-341 5326.

LYHENNELMÄ VÄITÖSKIRJATYÖSTÄ:

Karsastuksella on kansanterveydellisesti huomattava merkitys, sillä
maailmanlaajuisesta populaatiosta 5%:lla esiintyy jonkin asteinen ja
tyyppinen karsastus.  Tässä ryhmässä noin puolella on riski
toiminnallisesta heikkonäköisyydestä (amblyopia) karsastavassa
silmässä.   Silmän karsastuksen tiedetään vaikuttavan sen
näöntarkkuuden kehittymiseen noin kymmenen ensimmäisen elinvuoden
ajan.

Karsastuksen on ajateltu olevan seurausta silmän taittovirheestä,
etenkin kaukotaitteisuudesta.   Sama oletus pätee myös joillakin
henkilöillä ilman karsastustakin esiintyvään, silmien
eritaitteisuudesta johtuvaan toiminnalliseen heikkonäköisyyteen.
Normaaliin taittovoiman (refraktio) kehitykseen kuuluu
vastasyntyneillä todettavan kaukotaitteisuuden vähentyminen silmän
pituuskasvun myötä ensimmäisten 8-10 elinvuoden aikana.   Mikäli
silmän pituus (aksiaalimitta) ei ole oikeassa suhteessa sen optiseen
valontaittovoimaan, syntyy taittovirhe.  Eläinkokeista ollaan saatu
viitteitä vaikutusmekanismeista, jotka häiritsevät em. silmän
pituuskasvun myötä tapahtuvaa normaalia taittovoiman kehitystä.

Sekä karsastukseen että toiminnalliseen heikkonäköisyyteen liittyy
yhteisnäön häiriötila.   Väitöskirjatyössä haluttiin selvittää silmän
taittovoimaan osallistuvien anatomisten rakenteiden suuruudet ja
suhteet, ja silmän luonnollisen taittovoiman kehitys tervesilmäisillä
ja henkilöillä, joilla on yhteisnäön häiriötila (karsastajat ja
amblyoopit).   Lisäksi haluttiin selvittää onko huono yhteisnäkö
sittenkin syy häiriölle silmän virheettömän taittovoiman
saavuttamisessa.

HYKS:n silmätautien klinikalla tutkittiin vuosien 1995-1998 aikana 306
karsastusleikkaukseen tulevaa potilasta (lapsia ja aikuisia), 50
sellaista henkilöä, jota lapsena on hoidettu toiminnallisen
heikkonäköisyyden (amblyopian) takia sekä 50 tervesilmäistä
kontrollipotilasta.   Tutkittavilta mitattiin silmien
kokonaistaittovoima, sarveiskalvon taittovoima, mykiön paksuus,
etukammion syvyys, lasiaistilan pituus sekä silmän kokonaispituus
(aksiaalipituus).  Lisäksi määritettiin silmien eritaitteisuus ja
hajataitteisuus (astigmatia).    Analyyseissa käytettiin
tilastollisilla menetelmiä.

Karsastavan silmän, ja etenkin jatkuvasti sisäänpäin kääntyneen
silmän, todettiin olevan kaukotaitteisemman, hajataitteisemman ja
lyhyemmän kuin henkilön oma terveen silmän tai kontrollipotilaiden
terveiden silmien.   Tulokset painottuivat edelleen, mikäli karsastava
silmä oli lisäksi toiminnallisesti heikkonäköinen, ja jos henkilö oli
yli kuusivuotias.   Lapsuudessa amblyopiahoidettujen ryhmässä
todettiin vieläkin selvemmät poikkeavuudet kuin
karsastusleikkauspotilaiden ryhmässä.   Mielenkiintoista on se, että
poikkeavan yhteisnäön omaavalla henkilöllä myös toisessa, ns.
normaalissa silmässä, havaittiin taittovoiman kehityksen häiriöön
viittaavia löydöksiä.    Tulokset vahvistavat väitöskirjassa esitettyä
olettamusta, että yhteisnäön häiriötila vaikuttaa silmän taittovoiman
normaaliin kehitykseen.

Ögats brytningskraft och dess komponenter vid samsynsstörningar

Utgående från allmän folkhälsostatistik har ögonens bristfälliga
samarbete en vidsträckt betydelse, eftersom 5% av den globala
befolkningen har eller har haft skelning av varierande grad.  För
hälften av denna grupp finns det risk för funktionell svagsynthet
(amblyopi) i det skelande ögat.   Skelningen har en störande effekt på
utvecklingen av ögats synskärpa under de 8-10 första levnadsåren.

Man har ansett att skelningen kan uppstå som följd av brytningsfel, i
synnerhet av långsynthet.  Denna kausalitet har antagits också gälla
också för den amblyopi som även utan skelning påträffas hos barn med
oliksynthet, dvs med stor skillnad i brytningskraften mellan ögonen.
Till den normala utvecklingen av ögats brytningskraft (refraktion) hör
en tydlig långsynthet i spädbarnsåldern, vilken tack vare ögats
tillväxt under livets första årtionde förvandlas till optimal
brytningskraft.    Denna består av en idealisk kombination av ögats
längdmått (axellängd) och de optiska elementernas sammansatta
ljusbrytningskraft.   Då detta mål inte uppnås, förblir ögat belastat
med ett brytningsfel.   Faktorer som stör ögats tillväxt mot det
felfria resultatet har tidigare mest undersökts vid djurexperiment.

Skelning och ögats funktionella svagsynthet innebär störd samsyn.
Avhandlingens målsättning var att skildra variationen av och de
interna relationerna mellan mätningsvärdena på de optiska och
anatomiska komponenter som bestämmer ögats brytningskraft hos
patienter med varierande samsynsdefekt (pga skelning eller amblyopi)
och hos en kontrollgrupp av ögonfriska barn.    Med resultaten ville
man också testa en hypotes enligt vilken en primärt defekt samsyn i
själva verket kunde vara orsaken till en störd tillväxt av ögat med
påföljande tendens till brytningsfel, och inte tvärtom som man
tidigare tagit för givet.

Under åren 1995-1998 undersöktes på Ögonkliniken vid Helsingfors
Universitetscentralsjukhus 306 opererade skelningspatienter (barn och
vuxna), 50 patienter, vilka som barn vårdats för funktionell
svagsynthet, samt 50 ögonfriska barn.   Vid undersökningen bestämdes
ögonens totala refraktion, hornhinnans brytningskraft, linstjockleken,
främrekammardjupet, djupet av glaskroppsrummet samt ögats totala längd
(axellängden).   Likaså bestämdes värdena för oliksyntheten (mellan
ögonen) och ojämnheten i ögats brytningkraft (astigmatism).
Resultaten analyserades med hjälp av statistiska metoder.

Det skelande ögat, isynnerhet vid bestående inåtskelning,
konstaterades vara mer långsynt, mer astigmatisk och kortare än det
andra icke-skelande öga eller ögonen hos ögonfriska kontrollpersonenr.
   Tendensen accentuerades ytterligare i undergruppen bestående av
fall med amblyopi och i ålderskategorin över 6 år.   I den delen av
undersökningsmaterialet som bestod av patienter, tidigare behandlade
för amblyopi, var de ovannämnda fynden ännu mer uttalade än hos de
skelningsopererade patienterna.   Beaktningsvärd är observationen, att
även det icke-skelande ögat hos patienter med defekt samsyn visar
tecken på störd refraktionsutveckling.   Resultaten stöder hypotesen
om att störd samsyn kan skada utvecklingen av ögats brytningskraft.

Julkaisussa on 89 sivua ja se on painettu Yliopistopainossa.
ISBN-numero on 952-91-1391-9. Väitöskirja julkaistaan myös
elektronisessa muodossa ja se on luettavissa osoitteesta:
http://ethesis.helsinki.fi.

Lisätietoja:
Tiedottaja Minna Meriläinen, puh. (09) 191 22570 tai toimistosihteeri
Pia-Tuulia Paano, puh. 191 22342.